Kolme kanaa ja kukko

Keväällä huomasin Facebookissa ilmoituksen, jossa nainen haki kesäksi hoitopaikkaa kanoilleen, kun aikeena oli matkustaa ja mökkeillä kesän ajan. Mietin jo silloin, pitäisikö ottaa häneen yhteyttä. Kesän alussa kaivoin esiin muistilapun, jossa oli hänen nimensä ja lähetin viestin hänelle kysyäkseni vieläkö oli tarvetta hoitopaikalle. Hän vastasi, että kanat muuttivat jo Mynämäeltä Kaarinaan hänen työkaverinsa kanaparven jatkeeksi. Silloin olin tavallaan helpottunut. Ajattelin, että olisi sittenkin vähemmän vaivaa ja työtä kotona. 

 

Muutama päivä sen jälkeen hän otti yhteyttä uudestaan, koska työkaverin kanalaan oli hyökännyt kettu, joka oli syönyt suurimman osan laumasta ja päivysti nyt kanalan tuntumassa saadakseen uuden aterian. Työkaveri ei uskaltanut enää päästää kanoja ulos ollenkaan ja etsi kokonaan uutta ympärivuotista kotia niille. Silloin innostuin asiasta uudelleen.

 

Sain houkuteltua tyttäreni avuksi siivoamaan aittaa ja lapioimaan vanhoja pehmikkeenä toimineita puruja pois kanalan lattialta. Sinä päivänä oli valtava helle, koko viikon oli ollut yli 25 astetta lämpöä ja auringon porotusta siniseltä taivaalta. Oli mukava pukeutua hengitysmaskiin ja silmäsuojaimiin siivouksen ajaksi… Kauheat pölyt pöllähtivät vanhoista pehkuista, kun nostelimme niitä lapiolla ja talikolla kottikärryyn ja kärräsimme ladon taakse risukompostiin. Tarkistimme samalla verkon eheyttä ja mietin vieläkö puoliksi lahonneet aidanseipäät kestäisivät tukitolppina.

 

Lopulta olin matkalla Kaarinaan ja sain ystävällisen vastaanoton kanojen pitäjältä. Kanat kulkivat kotiin päin koirankuljetuslaatikossa hipihiljaa koko matkan. En uskaltanut pysähtyä edes ruokakauppaan, etteivät ne pökertyisi kuumuuteen sillä välin. 

 

Kotipihaan saavuttuamme avasin auton takaluukun ja annoin kanojen olla rauhassa häkissään sen aikaa, kun levitin vielä puhtaita kuivikkeita aitan sisään ja varmistin, että sisäkopin ovi on kiinni.

 

Laitoin kanoille valmiiksi kuppiin ruokaa - rehua, kalkkirakeita, munankuoria ja kauranjyviä, sekä vettä peltiseen kuppiin. Sitten siirsin kuljetuskopan ulkoaitauksen sisään ja avasin sen oven.

 

Ei aikaakaan, kun kanat ja kukko lähtivät tutkimaan uutta asuntoaan. Ne vaikuttivat vähän aroilta, kun yritin tarjota niille voikukanlehtiä, mutta ryhtyivät lopulta pitämään tyytyväistä potpotusta ja syömään tarjoamiani kauranjyviä.

 

Myöhään illalla kävin koiran kanssa tarkistamassa ovatko kanat löytäneet sisään aittaan ja asettuneet orrelle nukkumaan. Ensin niitä ei näkynyt missään, kunnes huomasin koko joukkion istuvan tiiviisti kylki kylkeä vasten ulkohäkissä seinään nojaavien puisten tikapuiden ylimmällä askelmalla hiljaa nukkuen. 

 

Seuraavana aamuna aitan sisältä löytyi kolme tuoretta munaa, yksi ruskea ja kaksi vaaleaa. Musta Ayam-rotuinen kana lienee muninut tummimman värisen munan. Kaksi vaalean ruskea ovat Piikkiön kantaa, kolmevuotiaat kanarouvat. Koko laumaa suojelee rauhallisen ylväästi nelivuotias värikäs aapiskukko. Kaikki hyvin kanalassa siis!