Kasvihuone savesta

Etupihan reunalta kuuluu tasaista suhinaa. Vanhempi tytär siellä hioo puutavaraa ennen maalausta. Kasvihuoneen runko saa pian punaista pellavaöljymaalia pintaansa. Tytär on sinnikäs. Kovassa helteessä hän edistää rakennusprojektiaan, joka on hänen savirakentamiskoulutuksensa näyttötyö. Kyseessä ei ole mikään pikkuinen kasvihuone, jollaisen rakentaisi hetkessä, vaan rakennus, joka voisi yhtä hyvin olla huvimaja.
Nyt vanhan puretun navetan keskivaiheilla seisoo miltei valmis rakennus, jonka kaksi seinää on tehty savi-olki-massasta ja kaksi auringonpuoleista seinää vanhoista kierrätysikkunoista.
Ikkunoita on joka suuntaan: etelän ja idän puoleiset seinät ovat pian täynnä vanhoja perinneikkunoita, joita hän on kunnostanut talven ja kevään mittaan - ja pohjoiseen ja länteen avautuvat pienet tuuletusikkunat.
Kaikki alkoi keväällä tukevan sokkelin muurauksesta. Vanhat tiilet oli saatu vanhempieni mökkityömaalta. Runkopuutavara on peräisin ystäväpariskunnan purjeveneen vanhasta puretusta talvikatoksesta. Kaikkia rakennusvaiheita piti opetella, kun tytär teki niitä ensimmäistä kertaa elämässään.
Itseasiassa projekti alkoi jo talvella, kun tytär suunnitteli kaiken valmiiksi tietokoneella. Hän piirsi kasvihuoneen sopivat mitat ja yhdessä käytiin pihalla pähkäilemässä sille sopivinta paikkaa lumihankien keskellä. Monia yksityiskohtia hän pohti jo valmiiksi ja laski tarkkaan tarvittavat materiaalit ruuveja myöten.
Muutamia työkaluja piti ostaa, kuten kunnon sirkkeli sekä savilietteen sekoitusta varten tukeva iso ”vispilä”.
Aikomuksena oli alun perin yrittää kaivaa savea lapiolla omasta pienestä peltotilkusta autotallin takaa, mutta sattuma pelasti meidät siltä vaivalta. Naapurin vesijohtoliittymää tehtiin tämän tontin puolelta juuri samalla viikolla, kun savelle oli tarvetta ja kaivuri kaivoi pari metriä syvän kuopan rajan tuntumaan. Tytär tuumasi, että maasta kaivettu savikasa oli juuri täydellinen meidän tarkoitukseemme ja niinpä siitä saimme talteen hyvää rakennussavea kasvihuonetta varten.
Olkipaaleja etsittiin myös olan takaa ja lopulta päädyimme ostamaan ison valkoiseen muoviin käärityn olkipallon eräältä maanviljelijältä ystävän kautta. Olki oli juuri sopivan lyhyttä silppua sekoitettavaksi saven kanssa.
Kuukauden päivät savi sai kuivua ja murentua rakennuspaikan vieressä. Aurinko ja sade vuorotellen kuluttivat isoja savipaakkuja pienemmiksi kokkareiksi. Niitä sitten sekoitettiin veteen saavissa isolla sekoittimella vispaten. Runkotolppien reunoihin asennettiin ohuista rimoista pystysuuntaiset ohjurit, joiden väleihin aseteltiin vaakasuoria rimoja tukemaan savimassaa.
Olkia leviteltiin maassa makaavan vahvan pressun päälle ja kasteltiin ne sitten ohuella savilietteellä. Pressua heilutellen savi ja olki sekoittuivat sikarin muotoiseksi pötkyläksi.
Saviolkimassaa aseteltiin käsin pystytolppien välit täyttäen, liukuvalutekniikalla, jossa rungon molemmin puolin kiinnitettyjä lautoja tai vanerimuotteja sai nostaa ylöspäin kerros kerrokselta. Ihmeelliseltä tuntui se, että saviolkimassa ei tosiaan pullahtanut ulos märkänäkään vaan alkoi heti muodostaa tukevaa seinärakennetta.
Saviseinän sisään tehtiin kaksi massan mukana kelluvaa ikkunankarmia. Toinen on katseluikkuna kadulle päin ja toinen tuuletusikkuna päätyseinän yläosassa.
Tytär rakensi kattotuolit vanhoista kakkosnelosista ja maalasi nekin punaisiksi. Yhdessä saimme nostettua ne ylös ja asennettua niiden päälle vaakarimat valokatteen kiinnitystä varten.
Kasvihuoneesta tuli melko korkea, koska vanhojen ikkunoiden mitat määräsivät rakennelman lähtökohdat. Tila vaikuttaa keskeneräisenäkin niin viihtyisältä ja kutsuvalta, että mielikuvitus lähtee lentoon ja alkaa heti maalailla erilaisia käyttötarkoituksia. Helposti rakennuksesta voisi tulla myös huvimaja tai pieni kesäkeittiö. Päiväunia varten päätyyn voisi sijoittaa sohvapenkin. Sateella siellä voisi kahvitella ystävien kanssa ja kuunnella kotoisaa sateenropinaa samalla kun tomaatintaimet kurkottelevat kohti korkeuksia saviseinän vierustalla.
Keväällä siemenestä asti kasvattamamme tomaatin, chilin ja paprikan taimet eivät taida sinne vielä tänä kesänä ehtiä, mutta enkä ensi kesänä sitten!
Tytär on tehnyt suurimman osan rakentamisesta itsekseen, mutta lämpimät kiitokset myös kaikille talkoolaisille, jotka ovat olleet avustamassa projektin eri vaiheissa – Kirsi, Pekka, Jonna, Paula, Anni, Nana, Onni ja Roza!