Eheyttävä ja rauhoittava taide
Istun keittiön pöydän äärellä ja liimailen akvarellipaperista leikattuja perhosia toiseen akvarellipaperiin. Taustat ovat intuitiivisesti maalattua värien virtaa, joka vaihtuu liukuen toisiin väreihin. Perhoset taas ovat pikkutarkalla pilkkutekniikalla tehdyistä maalauksista leikattuja yksityiskohtia. Ne asettuvat uuden taustan päälle erilaisissa muodostelmissa.
Kun maalaan keittiön pöydän äärellä iltaisin, kuuntelen samalla äänikirjoja, joissa kerrotaan läsnäolosta tässä hetkessä, kanavoinnista, kuolemanrajakokemuksista, henkisen kehityksen matkasta, rauhoittumisesta ja huolista irti päästämisestä. Olen huomannut, että itseni lisäksi jokaisella ystävälläni on jokin huoli tai murhe, joka saattaa olla poissa näkyvistä suurimman osan aikaa, mutta joka hiippailee taustalla ja tulee toisinaan esiin ahdistuksen tai kyyneleiden muodossa. Ja saa toki tullakin.
Miten tuosta ahdistuksesta pääsisi irti tarvitsematta syödä masennuslääkkeitä tai turruttamatta itseään muilla konsteilla kuten turhalla syömisellä, juomisella, shoppailemisella tai ylenpalttisella urheilulla. Kun ihminen jättää kalenteriin tilaa ja keskittyy tuntemaan itsessään sisäistä hiljaisuutta, nousevat nuo piilevät murheet esiin ja niitä voi kohdata rauhassa. Jos uskaltaa katsoa itseään peiliin ja työstää omia varjopuoliaan, voi murheista vapautua jollain tasolla tai ainakin oppia elämään niiden kanssa sopusoinnussa.
Vaikeinta on välillä kestää epävarmuutta - epävarmuutta tulevaisuudesta, työtilanteesta, ihmissuhteista tai terveydestä. Toinen yleinen ahdistuksen syy on riittämättömyyden tunne – kun ei osaa tai pysty olemaan tietynlainen tai osaamaan tiettyjä asioita. Myös oma saamattomuus tai aloitekyvyttömyys voi toisinaan ahdistaa.
Annan omien ja muiden murheiden virrata omaa tahtiaan ja siirtyä pois valokeilasta, kun keskityn siihen, miten sivellin liikkuu paperilla. Kaikkein helpottavinta on, kun ei yritä saada aikaan tiettyä lopputulosta paperilla. Kun materiaalit ovat hyvät, paperi riittävän paksua ja sopivan karkeaa, akvarellivärien pigmentit riittävän voimakkaita ja pensseli juuri sopiva omaan käteen, ei koskaan voi epäonnistua.
Kai yrittämistä voi olla siinä, että tavoittelee kauneutta. Mutta kukaan muu ei aseta nyt raameja sille mikä on onnistumista. Akvarellimaalaus on omalla tavallaan hyvin armollista. Sen luonteeseen kun kuuluu epätarkkuus, rajojen sekoittuminen ja epätasainen kuivuminen. On oikeastaan vaikea sanoa toisen työstä, onko se onnistunut vai ei, koska eri ihmiset tavoittelevat omissa töissään ihan erilaista jälkeä.
Maalaan pääasiassa itselleni, sellaista, josta itse pidän ja joka syntyy itsestään ja vaivattomasti. Saatan päätyä tekemään monimutkaisiakin mandalakuvioita tai keskittyä tarkoin leikatessani eri perhoslajien mukaisia muotoja paperista, mutta juuri se kaikki auttaa minua rentoutumaan ja tyhjentämään mieltäni. Kun maalaamisen lopettaa lopulta, on mieli aina kohonnut ylemmäs muutaman tunnin aikana kuin mitä se oli aiemmin. Hyväkin mieli voi muuttua vielä paremmaksi.
Saman tunteen voi kai saavuttaa eri tavoilla, vaikka musiikin, tanssin tai kirjoittamisen kautta. Ei-yrittäminen, läsnäolo hetkessä, anteeksianto itselle ja muille, kiitollisuus tästä hetkestä. Ne kaikki sisältyvät meditatiiviseen maalaukseen. Osaisinko opettaa samaa kokemusta myös muille?
Seuraavat näyttelyni alkavat kesän lopulla kahdessa eri kirjastossa kahden eri ryhmän kokoonpanon kera. Tervetuloa avajaisiin Maskun kirjastoon tiistaina 15.8.2023 ja Nousiaisten kirjastoon Henrikin markkinoiden yhteydessä lauantaina 19.8.2023!