Tähdenlentoja loppukesän yössä

Kävellessäni elokuisena iltana Halti-koiran kanssa Halisojantietä pitkin kauniin Katunpään navetan ja Villa Pähkinämäen ohitse näin jo ensimmäisen kirkkaan ja pitkän tähdenlennon. Perseidien meteoriparvi on taas saapunut näköpiiriimme kuten joka vuosi elokuussa. 

 

Taivaankaari oli kirkas ja sininen hämärtyvässä illassa. Vasta puolenyön aikaan syttyivät tähdet taivaalle pitkästä aikaa valoisien kesäöiden jälkeen.

 

Keskiyön tuntumassa hiippailin yöpaidassa ja aamutakissa ulos hiljaiseen yöhön ja asettelin aurinkotuolin keskelle pihaa, jotta voisin siitä katsella rennosti koko tähtitaivasta yhtäaikaa. Pukeuduin varmuuden vuoksi toppatakkiin ja laitoin lämpimän villapipon päähäni. Muhkea untuvamakuupussi oli peittona. Oli ihanaa levätä lämpimästi viileässä ja kosteassa yössä. Ilmassa oli aavistus saapuvasta syksystä.

 

Halti-koira alkoi haukahdella sisällä, joten hain sen seurakseni ulos. Hän asettui tuolin kylkeen maahan tarkkailemaan hiljaista pihapiiriä ja kas, sieltä näkyi jo ensimmäinen tähdenlento vasemmalla uuden savikanalan yllä. Samaan aikaan valkoisen väriset revontulet muodostivat upeita kuvioita taivaan laella, kunnes ne hetken päästä katosivat näkyvistä.

 

Yhtään katuvaloa tai pihalamppua ei ollut enää valaisemassa maisemaa. Kaikki naapurit olivat jo nukkumassa, eikä ikkunoista näkynyt enää valoa. Ainoastaan kirkas kuu paistoi itäisellä taivaanpuoliskolla.

 

Noin tunnin aikana näin kuusi hienoa tähdenlentoa ja saman verran satelliitteja. Kassiopeian tähtikuvio oli hyvin näkyvissä samoin kuin Otava. Tähdenlentoihin jää helposti koukkuun, haluaa nähdä vielä yhden ja vielä seuraavan.

 

Lopulta uni alkoi painaa silmiä ja puoli kahden aikaan jätimme Haltin kanssa tarkkailupisteemme ja siirryimme sisälle. Juuri ennen nukahtamista kurkkasin vielä ikkunasta ulos ja näin kuinka Jupiter ja Venus olivat nousseet horisontin yläpuolelle ja loistivat kirkkaana taivaanrannassa, kirkkaampina kuin tähdet.